Mun rakas opetti mut kattoon Narutoa animena. Ihastuin valtavasti päähenkilöön. Se on heppu joka ei koskaan luovuta. Ninja joka on rautaa eikä milloinkaan päästä irti otettaan. Sellaisia ihmisiä oikeassa elämässäkin on. Itse en sitä aina ole ollut. Menetin kiinnostukseni elämään, mutten kuollakkaan tahtonut. Riutuminen kuilun reunalla on pahempaa kuin itse kuolema. Synkkinä hetkinäni vajoan taas.

Olen lääkeriippuvainen ja syön huonosti. Minulla ei ole enää aitoja ystäviä. Ainoastaan on kulta. Hän toi minut takaisin elämään ja hänen kanssaan tahtoisin jatkaa aikojeni loppuun. Ihmisen sisällä on tyhjä aukko. Pitää olla jokin päämäärä. Elämän tarkoitus. Jos sen kadottaa niin ei ole mitään. Rakkaus on ehkä lähinnä elämän tarkoitusta mitä olen löytänyt. Silti jokin sanoo, että vielä senkin jälkeen on jokin pois hyvästä.

Kaduttaa tavallaan kun menetin neitsyyden. En saa sitä koskaan takaisin vaikka kuinka tahtoisin. Seksi sattuu. Silti se on kaunista ja nautinnollista. Se toi meidät lähemmäs toisiamme. Rakastan ja silti sattuu. Miksi? Tää on niin vaikeaa. Kun lukio on ohi niin tarvin ammatin. Tahdon tehdä jotain millä oikeasti on väliä. Mä en ymmärrä miksi oon tuossa työssä, jossa tienaa vähän ja se on yhdentekevää. Tahdon jotakin parempaa. Se on kuitenkin oikotie parempaan tulevaisuuteen. Mun on siis otettava tämä tilaisuus vastaan ja tehtävä töitä.

Näin unen, jossa me mentiin kihloihin, mutta kaikki ei menny niin kuin piti, koska me ei oltu samaa mieltä. Unen lopussa olin jostain syystä menos pomoni puheille. Sitte näin tilanteen, jossa joku tyyppi oli hyökännyt toisen kimppuun. Menin heti ja puutuin siihen sanomalla jotain, et: "mitä täällä tapahtuu?" Sitte sen hyökääjän takaa tuli kolme lisää ja ne kaikki hyökkäs mun kimppuun. Heräsin sydän lyöden tunteeseen, että mun selässä on varmaan kymmenet hampaat.

Tuossa unessa sekoittui mun kaikki asiat lähiajalta ja myös pelko. Miksi mä näen aina painajaisia. Se oli kyllä joskus syynä siihen miksi e tahtonu nukkua. Pienenä näin aivan jatkuvasti painajaisia. Aiva niin ku ei elämä olisi muutenki tarpeeksi tuskallista. Sit vielä tulee kaikki pahat unet.

Tässä ei enää auta muu kuin ruveta nukkuun ja ajatella Naruton sanomaa. Suosittelen sarjaa kaikille, jotka tahtoo valoa ja voimaa. Pelkoakin siitä löytyy, mutta ku siitä pääsee yli niin se on yllättävän antoisaa.

 Identiteetti on hukas. Mä en oikein enää usko mihinkää ja lisäksi oon ihan huono kirjottamaanki. Sain tänään äidinkielen esseen takas ja vain 25p. En ollu ajatellu asiaa tarpeeksi syvällisesti ja muuta semmosta. Kieli hyvää ja lässynlää.

Töis on kauhee kiire. On paljo vaatimuksia pomolta ja sit ku pitää vielä käydä kouluaki. Eilen olin ekan tunnin niin koomas et kuuntelus vaan rastitin jotain ku en jaksanu keskittyä. Tulis jo kesä. Sit tokaks oli hyppytunti ja nukuin sen melki kokonaan koulus. Ensi käytävän sohvalla. Sit siivooja tuli ja jouduin mennä muualle. Yritin tehdä läksyt mut ei siitä tullu mitää. Nukuin sit kirjan päällä ja sain leukaan musteesta osan (Sen huomasin tietenki vasta ruokailun jälkeen ku olin vessas ja katoin peiliin...)

Miksi Suomalaiset on niin pessimistejä? Itseki olen välillä ja siitä ei hyvää seuraa. Tulee vaan kohdeltua ihmisiä huonosti. Sit jää harmittaan hirveesti. Ei niin pitäs tehdä.

Huomenna parturiin nii saan vaaleet raidat ja myöhemmin laitan ehkä jotain kirkkaampaa. Ostin tänään myös uuden punasen paidan kesäksi niin eiköhän tää tästä. Onneksi on tullu palkka niin saa olla rauhas. Ainoo vaan et ne saattaa periä jotain takas opintotuesta.

Ei täs pysy tolkuis. Meen nukkumaan. Pitää jatkaa toiste.

Oltiin ihan paikallises alaikäistenki illanviettopaikas. Meidät kuskas yks tuttu, joka oli kyydin velkaa. Sit olin ostanu ihan vaan pullon jotain black cattia. Siel oli joku surkee bändi ja yks heppu pomppi lavalle munasillaan. Ei sen ihmeempiä. Juomat piti juoda kylmäs takapihalla. Oksensin kerran. Niin oli käyny viimeks kaks päivää sitte.

Mul on ehkä joku bakteeri tai virus. Maha on ollu aiva hemmetin kipee ja kaikkee. En uskalla/pysty mennä pötkölleen ku lääkkeet ei oo mukana. (Tulin vanhempien työ taas vaihteeks.)

Siel ei myyty alkoholia eikä ollu edes karaokea. Oli pieni pettymys. Olla nyt siel joittenki viistoistakesästen teinien kans melkein selvin päin. Oksentamisen jälkeen en enää ollu hirveen kännis. Tosin olin syöny huonosti niin huojuin muutenki. Onneks kotona vanhemmat tekee ruokaa niin ei tarvi. En jaksais välillä yhtää mitää. Juhliminen on kivaa ja se ku ruoka maistuu. Nykysin syön hirveen hitaasti ku taistelen omaa mieltäni vastaan.

Yks kaveri oli ensiavus ku se oli juonu pullon lollia. Ei hyvä. Käytiin aina välillä kattoon sitä ku tuli tylsää. Bussil kotii ja sit vaan kävelin viel kilsan ku en asu pysäkin vieres. Se on jotenki aina rentouttavaa ku ei oo ketään lähimailla. Tosin kesällä se on mukavampaa.

Kai mä yritän nukkuu. Älkää olko liian huolissamme mun puolesta. En tahdo kuolla ja mul on poikaystävä. Tahdon ehkä vielä joskus sen kans naimisiin ja lapsia. Meen pian opiskeleen yliopistoon ja musta tulee oikeesti aikuinen.

Tuntuu, et mä oon loukannu varmaan ainaki kymmeniä ihmisiä elämäni varrella. Kaikkia perheen jäseniä, ystäviä ja ties mitä. Viimeks mun työkaveria. En kätelly sitä ekana päivänä. Kumpikaa ei tehny aloitetta. Yks aamu sanoin huomenta eikä se vastannu. En oo oikeen koskaa puhunu sille mitää. Oon ite pärjänny töis sitä paremmin. Pomo on kehunu mua enemmän ja kaikkee. En oikee tiiä.

Se työkaveri näyttää ihan yhden jätkän veljeltä. Olin kyseiseen jätkään usean vuoden ihastunu ja en saanu vastakaikua. Olin paljo nuorempi mutten voinu sille mitää. Mä vihaan sitä piirrettä ittessäni, et ihastun hirveen moniin enkä osaa käyttäytyä järkevästi. Nyt se tyyppi otti töistä hakat joten kai mä annan asian olla. Sitä vaan miettii, et jos olis ollu kannustava ja puhunu niin se olis saattanu jäädä.

Mä oon hirveen herkkä ja en uskalla tehdä aloitteita. En osaa kätellä ihmisiä ja oon saanu siitä jo vaik mitä traumoja. Mua pidetään kai hirveen epäkohteliaana. Tarvin varmaan jotain tapakasvatusta. Siit olis paljo apua. En oo tarpeeksi sosiaalinen. Mä haluun muuttua. Oon vaan liian sidottu itteni ja murheeni sisälle. Mä loukkaan jatkuvasti ihmisiä koska en osaa hymyillä ja kannustaa aidosti. Yksikää mun kaveri ei oo päässy mun lähelle pitkiin aikoihin. Mä oksensin taas. Mua hävettää se ihan sikana. En mä tarvi mitää helevetin lääkkeit ku ei ne auta. Eilen otin ja en saanu siltikää nukuttua. Tänään meni siks töiski huonosti.

Mä pelkään nykysin hirveesti että palan taas loppuun jos valvon tai jotain. Jos en ota lääkettä niin illal ei väsytä ollenkaa jos en oo oman kullan vieres... Ärsyttää ku tulee netis oltua ihan liikaa. Jossai facebookis on miljoona kaverii, mut ei niihin jaksa pitää yhteyttä. Tekis mieli häipyy sieltä ku ei kukaa piittais kumminkaa. Vittu. Haluun parempaa terapiaa ja ihmisenä olemiseen kasvatusta. Mistä niitä saa?

# Nukkumattomuus ja syömättömyys: Tuolla tavalla siis meinasin tappaa itseni tuossa pari vuotta sitten.

Syy: Koulukiusaaminen ja vanhempien huomion keskittyminen muihin sisaruksiin. Murehtiminen kavereista ja perheestä, joilla ollut paljon vakavia ongelmia. Yksi kaverini oli myös vaikeasti masentunut ja olin yhden kesän hänen tukenaan paljon. Veljeni ei puhunut koulussa. Siskoni on kehitysvammainen ja vanhemmat tahtoivat hoitaa hänet kotona ilman lääkkeitä. Molemmat vanhemmista usein työttömänä ja kauhea rahapula on vaivannut usein.

# Valtava kiinnostus vaatteisiin ja ulkonäköön: Hölmöjä ylilyöntejä tajuttoman räikeillä vaatteilla ja meikeillä.

Syy: Luokallamme oli eräs narsistityttö, jota kaikki ihailivat. Hän oli kaunis ja itsevarma. Olin hänen kaunis ja epävarma ns. kilpasiskonsa. Ensimmäinen opettaja sekoitti meidän nimet, kun  oltiin niin samannäköisiä. Tyttö haukkui aina kaikki vaatteeni maanrakoon ja sanoi, että mä vaan esitän. Todellisuudessa mä kyllä oon aina nauttinu huomiosta. Paskaa puhuttiin selän takana tiuhaan tahtiin ja ehkä vieläkin. Aluksi se haukkui mun rumia siskon vanhoja vaatteita ja sit ku sain uusia niin esitin. Ei ollu mikää hyvin.

# Suuri yhtäkkinen innostus koulunkäynnistä: Stipendejä ja kehuja ja kymppejä

Syy: Isoäiti sponsoroi minua jokaisesta hyvästä koenumerosta muutamalla markalla tai eurolla (Rahayksikkö vaihtui ku olin vielä melko vieras rahan kans) Tätä tapahtui aina siitä lähtien kun arvosanoja sain. Lisää vettä myllyyn toi kateus kilpasiskoni puolelta, joka tapasi hikeksi haukkua. Tahdoin olla parempi.