Itsehän näytän aika heterolta, ku asun yhdessä poikaystäväni kanssa. Oikeasti olen biseksuaali. Siihen mun  vanhemmat ei koskaan oo suostunu sanomaan sanaakaan, vaikka tietävät. Mun siskokin on bisse ja siitä ei kellekkään kerrota. Yks mun melko hyvä opiskelukaveri on biseksuaali mies, joka seurustelee miehen kans. Täyshomoja en siis tunne.

Mun poikaystävä on ehkä ainut kelle kehtaan kunnolla kertoo. Jos tytöille kertoo, et ei ookkaa hetero niin ne vaivaantuu. Siks juuri kukaa mun naispuolisista kavereista ei tiiä.

Mä en voi sille mitää, et tykkään tytöistä. Se on aiheuttanu mulle noloja tilanteita, ku jatkuvasti pitää peitellä. Miettikää miten suurta tuskaa aiheuttaa, ku on tuplasti ihastumisen mahdollisuuksia. Heteroilla on vaan puolet sopivan ikäisistä ihmisista varatut poissuljettuna. Mä en silti aina kärsi tuosta. Tunteet tulee ja menee.

Suomessa homous oli vielä laitonta silloin, ku mun vanhemmat oli koulussa. Niille on opetettu asiat täysin eri tavalla. Mua vaan surettaa, et homoseksuaalisuus tullaan hyväksyyn paremmin vasta sitte, ku kaikki ne sukupolvet on kuollu, joille sen on opetettu olevan väärin. Varmaan mun vanhemmat ja muut tulee pitään mielipiteensä hautaan saakka.

Homot on oikeesti hyväksi ihmiskunnalle, koska ne ei tuota tänne lisää ihmisiä syömään ja kuluttamaan. Täällä on muutenkin liikaa väkeä. Puolella maailman ihmisistä on liian vähän ruokaa ja siksi on todella hyvä, että osa ihmisistä ei hanki lapsia. Itse asiassa homoja ja lesboja sais olla paljon enemmän! (Varsinki kehitysmaissa)