Tuntuu, et mä oon loukannu varmaan ainaki kymmeniä ihmisiä elämäni varrella. Kaikkia perheen jäseniä, ystäviä ja ties mitä. Viimeks mun työkaveria. En kätelly sitä ekana päivänä. Kumpikaa ei tehny aloitetta. Yks aamu sanoin huomenta eikä se vastannu. En oo oikeen koskaa puhunu sille mitää. Oon ite pärjänny töis sitä paremmin. Pomo on kehunu mua enemmän ja kaikkee. En oikee tiiä.

Se työkaveri näyttää ihan yhden jätkän veljeltä. Olin kyseiseen jätkään usean vuoden ihastunu ja en saanu vastakaikua. Olin paljo nuorempi mutten voinu sille mitää. Mä vihaan sitä piirrettä ittessäni, et ihastun hirveen moniin enkä osaa käyttäytyä järkevästi. Nyt se tyyppi otti töistä hakat joten kai mä annan asian olla. Sitä vaan miettii, et jos olis ollu kannustava ja puhunu niin se olis saattanu jäädä.

Mä oon hirveen herkkä ja en uskalla tehdä aloitteita. En osaa kätellä ihmisiä ja oon saanu siitä jo vaik mitä traumoja. Mua pidetään kai hirveen epäkohteliaana. Tarvin varmaan jotain tapakasvatusta. Siit olis paljo apua. En oo tarpeeksi sosiaalinen. Mä haluun muuttua. Oon vaan liian sidottu itteni ja murheeni sisälle. Mä loukkaan jatkuvasti ihmisiä koska en osaa hymyillä ja kannustaa aidosti. Yksikää mun kaveri ei oo päässy mun lähelle pitkiin aikoihin. Mä oksensin taas. Mua hävettää se ihan sikana. En mä tarvi mitää helevetin lääkkeit ku ei ne auta. Eilen otin ja en saanu siltikää nukuttua. Tänään meni siks töiski huonosti.

Mä pelkään nykysin hirveesti että palan taas loppuun jos valvon tai jotain. Jos en ota lääkettä niin illal ei väsytä ollenkaa jos en oo oman kullan vieres... Ärsyttää ku tulee netis oltua ihan liikaa. Jossai facebookis on miljoona kaverii, mut ei niihin jaksa pitää yhteyttä. Tekis mieli häipyy sieltä ku ei kukaa piittais kumminkaa. Vittu. Haluun parempaa terapiaa ja ihmisenä olemiseen kasvatusta. Mistä niitä saa?