Yleensä tahdon hyvää kaikille ihmisille. Säälin vaan niitä, jotka käyttää kaiken aikansa ulkonäköönsä kuitenkaan onnistumatta näyttään hyvältä.

Tavallaan mulla on hyvä tuuri ku sain kauniit kasvot, pienen ja sievän vartalon ja kauniin hymyn. Aina en kuitenkaa jaksa panostaa ulkonäköön. Nyt mulla on huono rahatilanne, enkä oo viittiny käydä parturis aikohin... En myöskää oo pystyny ostaan hirveesti vaatteita tai koruja ja kenkiä. Oon muuttanu kaupunkiin ja parhaimmas biletys-iäs aina tarttis uusia kuteita ja rahaa mennä kaikkialle. Ne nuoret joilla on rikkaat vanhemmat on siinä suhtees tosi onnekkaita. Mulle tulee huono omatunto jos kinun rahaa vanhemmilta enkä käytä sitä mihinkää hyödylliseen.

Oon käyny tänä vuonna aika paljo kirppareilla. Mukaan on tarttunu musta poolopaita, farkut ja punaset tennarit. Niitä farkkuja sain tuunata jonku tovin, et sain niihin kapeet lahkeet. Näin tänään tosi ihania kiinalaistyylisiä laseja myös kirpparilla, mut en viittiny ostaa ku en oikeesti tarvi niitä. Kaikkia kirjoja ja leffojaki siel on mut tuntuu turhalta ostaa semmosia, ku niit voi lainata kirjastosta. Ärsyttää ku muoti vaihtuu koko ajan ja vaatteet kuluu nopeesti ruman näkösiksi. Ostin viime kesänäki yhen ihanan tunikan, mut se on jo nyt alle vuoden päästä niin nyppyyntyny etten voi sitä enää käyttää muuta ku arkena.

Tahtoisin semmoset kolmiväriset emohiukset. Sais olla tummaa ja sit vaikka punasta ja sinistä tehosteena. En oo ikinä ollu just semmosis hiuksis ku tahtoisin. Olis tosi jees ku sais volumasterin, hiustenkuivaajan ja suoristusraudan. Nyt mul ei oo ees kuivaajaa... Valitan hirveesti, mut niin vaan käy joskus.

Mä oon kaunis. Mulla on sopusuhtainen kroppa, suuret silmät ja paksut hiukset. Pitäs vaan tehdä pientä hienosäätöä. Kaiken vois hoitaa helposti rahalla. Ärsyttää... Taidan mennä katteleen kirpputorille myytävää, jos vaik saisin parturirahat. Pölisen lisää toiste.